Auringon paluu

Oma oloni on niin paljon energisempi heti, kun huomaan päivän taas pitenevän. Kävin ämmilässä (eli mummolassa) tässä yksi päivä, ja siellä maaseudun uumenissa metsälenkin aikana auringon laskiessa ulkoilutin vähän kameraani. Samalta kerralta ovat muuten edellisenkin päivityksen kuvat.

Tunnen itseni niin ihanan rentoutuneeksi ja yksinkertaisesti hyväksi ja onnelliseksi ollessani rauhassa luonnon keskellä. Silloin ei tarvitse huolehtia mistään, ja tunnen itseni siinä hetkessä osana kaikkea. Olen hyvinkin saattanut jo kirjoittaa tämän, mutta en voi painottaa tarpeeksi, kuinka tärkeää luonto ja se tunne ovat minulle, ja kuinka tärkeänä pidän sitä, että jokainen voisi joskus tuntea samoin. Sen tunteen alaisena omat ongelmani tuntuvat niin kovin mitättömiltä ja hassuilta, ja muistan taas olla huolehtimatta niin paljon. Kai se on vähän niin kuin meditointia.

P.S. Olen kauhuissani suomen kieliopin hyväksyttyä "alkaa tekemään" -muodon viralliseen kieleen. Se kuulostaakin jo niin rumalta! Mutta minkäs sille mahtaa, nyt täytyy vain tyytyä hiljaiseen paheksuntaan sitä kuullessani, kun kielioppi ei ole enää puolellani. Ärsyttää!

1

 2

 3

 4

 5

 6

 7

 8

 9