Tähän kirjoitan itsestäni ja elämästäni jonkinlaisen tiivistelmän, kun löydän aikaa (:
Siihen asti jotakin saa toivottavasti irti "Esittely" -tekstistäni.
Aloitan nyt tämän työstämisen, ja täydennän ja parantelen sitä mukaa kun tulee ideoita ja motivaatiota, tässä menee varmaan parikin viikkoa ennen kuin olen itse tyytyväinen!
Minä ja ajatukseni (hieman sekavasti)
Tällä hetkellä elämääni tärkeimmin kuuluvat mieheni, jota aion kutsua täällä O:ksi, luonto ja hevoset, ja jo puolen vuoden päästä varmaan taas opiskelu, kunhan pääsen yliopistoon Rovaniemelle. En ole kaupunki-ihminen, ja siksi halusin jonnekin pienempään paikkaan lähemmäs luontoa.
Pidän ajatuksesta luonnollisemmista elämäntavoista, ja yritän parhaani mukaan toimia periaatteideni mukaisesti arjen valinnoissa ja suuremmissakin tapauksissa, erityisesti eläinten käsittelyssä. En myöskään roskaisi luontoa ja minua säälittävät ja vihastuttavat ihmiset, jotka eivät näe sen tärkeyttä ja kauneutta.
En joskus kykene ymmärtämään, miten ihmiset voivat olla niin tyhmiä, että tuhoavat oman planeettansa. Rakastan luontoa, ja minusta tuntuu että ainoat sitä tosissaan ymmärtäneet ihmiset ovat olleet alkuperäisasukkaita, ja haluaisinkin joskus päästä tutustumaan johonkin vielä elävään heimoon. Jos saisin kolme toivetta mystisesti ilmestyvältä haltijalta, yksi niistä olisi se, että ihmiset heräisivät ymmärtämään, miten tärkeää luonnon säilyttäminen meidänkin elämiemme kannalta on. Jos valokuvaisin työkseni tai freelancerina, ottaisin kuvillani kantaa muun muassa luonnon tilaan ja sen suojelun tärkeyteen, kuin myös moniin muihin maailman epäkohtiin.
Yritän olla elämässäni oikeudenmukainen ja epäitsekäs, vaikka se joskus onkin hankalaa. Näin nuerena on myös hankala tulla otetuksi tosissaan, mutta yritän olla antamatta muiden lannistaa. Arvostan ihmisiä, jotka ovat omia itsejään, ja jotka uskaltavat tehdä sitä mitä oikeasti haluavat. Tiedän, ettei se aina ole mahdollista, mutta minuun valaa toivoa nähdä joku, joka tekee juuri sitä mitä aina on halunnut ja on onnellinen valinnoistaan. Työ on kuitenkin iso osa elämää, niin sen pitäisi olla sellaista mitä tekisi ilman palkkaakin. Uskon myös, että nykyaikainen materialismi ajaa ihmisiä onnettomiksi, ja se onkin yksi niistä asioista, jotka eniten inhottavat minua nykyajan menossa.
Välillä turhauttaa niin vietävästi, etten pysty parantamaan kaikkea pahaa maailmasta. Haluaisin ottaa jokaisen katukoirankin kotiin ja auttaa vieraitakin ihmisiä, mutta en vain pysty - ainakaan tämän hetkisessä tilanteessani köyhänä opiskelijana. Jo se turhauttaa, kun hevonen ei laske painoa jalalleen, enkä yksin tietäisi mitä tehdä. Joskus vielä menen vapaaehtoistyöhön, ja haluan myös kuvata kaiken sen. Haluan voida näyttää, miten yksikin hyvä teko voi muuttaa jonkun elämää.
Minä ja O
Tapasin O:n vaihto-oppilasvuoteni aikana Chilessä 17-vuotiaana. Seurustelimme molemmat silloin omilla tahoillamme, olimme todella hyvät ystävät, ja siitä se sitten myöhemmin lähti. Nauroin lukiessani päiväkirjaani niiltä ajoilta, kun olin kirjoittanut seuraavasti: "Voisin kuvitella olevani niin onnellinen ja sopiva olemaan ja elämään O:n kanssa, mutta silti vielä enemmän R:n kanssa." (R oli silloinen poikaystäväni.) Miten väärässä olinkaan! Se kaveri osoittautu totaaliseksi naistennielijäksi, joten hyvä vain että ehdin jättää hänet, ennen kuin itse olisin pettynyt odotuksieni kanssa.
Seurustelin O:n kanssa puolisen vuotta molempien tietäessä, että tulen vielä lähtemään, ja olimme päättäneet vain jättää jutun sitten siihen, koska eiväthän kaukosuhteet toimi. Kun se kauhea päivä lähestyi ja lopulta osui kohdallemme, oli kuitenkin sanomatta selvää, ettemme me jättäisi sitä siihen. Elimme vuoden kaukosuhteessa, jonka pelasti skypen videopuhelut ja ikävä, ja päätimme että jonkin on muututtava. En ollut ennen sitä pystynyt kunnolla ymmärtämään "ikävän" todellista luonnetta. Niinpä kun kävin Chilessä toisen kerran kesällä 2012 menimme naimisiin, ja O asuu nyt kanssani Suomessa.
Kaikki on vain sujunut niin täydellisesti, en voi sanoin kuvailla, kuinka hyvä pari olemme.
Emme ole kaikesta samaa mieltä, vain isommista aatteista kuten uskonnosta, luonnosta ja ihmisistä. Pidämme monista samoista asioista, mutta ennen kaikkea täydennämme toisiamme paremmin, kuin olisin mistään rakkaussadusta ikinä uskonut. Saan O:lta voimaa ja luottamusta suorituksiin, joita en olisi uskaltanut ennen kuvitellakaan. Totta kai meillä on myös erimielisyyksiä, mutta niistäkin vain opimme enemmän toisistamme ja yhteisen elämän vaatimuksista. Juuri nyt emme malta odottaa pääsyämme opiskelemaan ja itsenäistymään Rovaniemelle, sillä elämä vanhempien kanssa saman katon alla on välillä turhauttavaa, kun tuntuu että tarvitsisimme omaa aikaa ja tilaa.
Minä ja hevoset
Hevoset ovat niin tärkeä osa elämääni, että jos omistaisin yhden, blogini sisältö olisi isoksi osaksi hevosharrastuksestani. Kuitenkin toistaiseksi minulla ei vain riittäisi kiinnostavaa ja monipuolista asiaa hevosista, joten päätin jättää sen asian hautumaan. Niistä tullaan varmaan kuulemaan paljon, mutta jos hevosasia ei kiinnosta, niin sen voi vain hypätä yli. Ilman hevosharrastuksen löytämistä en olisi sama ihminen, eikä minulla olisi edes samoja päämääriä elämässäni, joten sitä ei vain voi jättää poiskaan.
Tällä hetkellä vuokraan erästä ex-ravuritammaa, ja vaikka rakastankin sitä ja mahdollisuutta sen kanssa olemiseen, on välillä todella turhauttavaa, etten pysty toteuttamaan itseäni niin kuin haluaisin hevosten kanssa. Tarkoitan siis lähinnä luonnollisempaa tapaa olla hevosten kanssa ja kouluttaa hevosia, sillä sellaiset päätökset kuuluvat tietysti omistajalle. Haluaisin voida ratsastaa kuolametta ja ilman satulaa, mutta ennen omaa hevosta tai hyvää tuuria vuokrahevosen omistajan mielipiteiden suhteen se on todella vaikea toteuttaa. Sillä välin yritän vain tehdä asiat hevosta kuunnellen ja sen tahtiin.
Yksi pitkäaikaisimmista unelmistani onkin ollut oma hevonen. Suomessa en luultavasti uskalla tätä toteuttaa, sillä haluaisin voida antaa mille tahansa hevoselle elinikäisen kodin. Koska en ole koskaan halunnut jäädä asumaan Suomeen, ja nyt chileläisen mieheni kanssa se on realistisempaa kuin ikinä, en raaskisi jättää hevosta tänne.
