Kiitos kuuluu voimalaitokselle

Huomio viime viikon tapahtumista: jäiden lähtö näin kovalla voimalla ei olekaan normaalia, vaan voimalaitoksen automaatiojärjestelmän vika, mikä siis sai joessa juoksemaan liikaa vettä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että oli todella onni sattua majoittumaan juuri siihen taloon, joka sijaitsee tapahtumapätkällä jokea, ja jonka kohdalle jäät juuri sattuivat pysähtymään ja vielä matkustamaan juuri siihen aikaan, kun koko touhu sattui tapahtumaan. Etteikö muka valokuvaaminen ole tuurista kiinni!

Huomenna odotan pääseväni kuvaamaan vapun viettoa Helsingissä. Toivottavasti ei vain sada, sillä en ole ehtinyt hankkia sadesuojaa kameralleni. Enkä jalustaa tai paria suodatinta ja objektiivia, jotka kiinnostaisivat, mutta säästän rahani niitä varten ennen matkaa Chileen kesäkuussa - siellä ne kaikki ovat halvempia.

Huomasin, että melkein kaikki kuvat tähän mennessä ovat luonnosta, mutta huomenna saan toivon mukaan ihmisiä ja menoakin kuvaan! 

Ja nyt vielä viimeiset jääkuvat matkalta (:

Ensimmäiset kaksi kuvaa on otettu eri rannalta kuin muut.

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

Lopuksi ehdoton lempikuvani kaikista. Vaikka itse sanonkin, rantajäätikössä kastuminen yrittäessäni pysäyttää oikean hetken oli sen arvoinen!

11

Ja kun menee vielä vähän lähemmäksi...

12

Hyvää vappua kaikille!

Läheltä ja kaukaa

Toinen osa parhaiksi karsiutuneista kuvistani jäiden lähdöstä Kemijoella. 

Läheltä ja kaukaa:

1 & 2

3 & 4

5 & 6

7 & 8

9 & 10

11 & 12

Valitsemisen vaikeus

Koska kuvia keväisestä Lapista tuli niin paljon, en enimmälläkään karsimisella saanut niitä tiivistettyä muutamaan kuvaan, joten saan aiheesta parikin julkaisua kasattua. Kuvia on tietenkin myös muualta matkan varrelta.

Päätin myös tästä lähin lisätä kuviin vesileimani kopioinnin vähintäänkin hieman vaikeammaksi tekemisen vuoksi. 
Jos haluat käyttää kuviani, kysy minulta lupa ja sovitaan asiasta, niin voin lähettää alkuperäisen tiedoston.

Ensin kuvia joesta ennen brutaalia jäiden liikkumista, pari yleisnäkymää esimakuna seuraavien päivien maisemista ja vielä yksi enoni metsästyskoirista vierailevana tähtenä!

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

11

Jäät lähtevät

Kemijoesta kovalla rytinällä. En olisi koskaan voinut kuvitella, kuinka uskomattoman kaunista ja vaikuttavaa kevään saapuminen täällä voisi olla. Valtavien jäälauttojen murtumisen ääni on jotain sellaista, ettei sitä voi sanoin kuvailla; se täytyy kokea uskoakseen. Enoni laituri täällä meni rikki, kun jäämassat työnsivät sen pystyyn, vaikka se oli vedetty kuivalle maalle talven ajaksi. Kaikki se voima on vain niin uskomatonta. Olen saanut muutamia mahtavia kuvia, jotka saan lauantaina kotiin palatessa koneelle ja silloin myös tänne. 

Toivon tosissani, että joku muukin on kokenut tämän edes kerran elämässään. 

Kuvia odotellessa.
Parhaiden valitsemisessa ja jälkikäsittelyssä menee ehkä normaalia kauemmin aikaa: kauneudesta lumoutuneena olen tähän mennessä ottanut viitisen sataa kuvaa, ja lisää tulee koko ajan!

Esittely

Adjektiiveja
Kuvailisin itse itseäni lyhyesti seuraavilla adjektiiveilla: spontaani, elämänjanoinen, avoin, syvällinen ja ujo. Tuota viimeistä ei missään nimessä voi jättää pois, koska muuten minusta saa aivan liian yltiöpositiivisen ainajaksavan kuvan. Olin ennen todella todella ujo, nykyään olen päässyt pahimmasta yli suureksi osaksi vaihto-oppilasvuoden ansiosta lukion ensimmäisen jälkeen. Asuin ja kävin koulua vuoden Chilessä, siitä lisää myöhemmin.
Vielä muita minuun sopivia adjektiiveja, joita olen myös muiden suusta kuullut: luotettava (omasta mielestäni myös liian luottavainen), äkkipikainen, energinen, intohimoinen, tanssahteleva, reilu, epävarma.

Pidän
Rakastan hevosia ja arvostan luontoa yli kaiken. Pidän ihmisistä, jotka uskaltavat olla omia itsejään - poikkeuksena ne, jotka sattuvat omalta itseltään olemaan esimerkiksi itsekkäitä - ja tekevät sitä, mitä rakastavat. En voisi kuvitellakaan työskenteleväni kaupan kassalla tai minkäänlaisessa konttorissa koko ikääni vain saadakseni palkkaa. Työn pitäisi olla sellaista jota tekisi, vaikkei siitä maksettaisi.
Pidän eläimistä, seuraava suunnitelma omaan kämppään muutettua olisikin hankkia koiranpentu.
Pidän teestä, makeasta, kävelemisestä aurinkoisilla kaduilla, ohikulkijoiden katselemisesta, tanssimisesta, yöttömistä öistä, kesästä yleensäkin, murretuista- sekä pastelliväreistä, kieliopista, hiljentymisestä ajattelemaan ja kuuntelemaan, auttamisesta, hymyilemisestä tuntemattomille, suomalaisesta joulusta, Lapista, kahvin tuoksusta, sateen äänestä katolla, vedestä, matkustamisesta ja erityisesti maisemien katselemisesta, lakritsijäätelöstä, värillisistä turkinpippureista, tuulen äänestä lehdissä, aaltojen äänestä ja tunnusta keholla, tulen äänestä ja tanssista, sytytetyn tulitikun tuoksusta, lämmöstä, kuumista lähteistä, vuorista, vauhdista, jännityksestä, unista, tarinoiden kuuntelemisesta ja kertomisesta, vanhojen ihmisten kanssa keskustelemisesta, päiväunista, yöstä, rutiineiden rikkomisesta ja koko yön keskusteluista mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Tuo tuli nyt täysin ajatusvirtana, ehkä siitä saa jonkinlaisen kuvan.

En pidä
Itsekkäät ja itseään täynnä olevat ihmiset ovat listani ehdoton ykkönen. Oma tapani katsoa maailmaa ei vain anna ymmärtää tai hyväksyä sitä, että joku toinen voi tehdä tai jättää tekemättä asioita niin epäeettisistä syistä kuin raha, materia tai oma etu. Kyllähän aina joskus saa olla vähän itsekäs, mutta kyllä sen huomaa, kun jollain on mennyt liiallisuuksiin. Myös ihmiset, jotka eivät osaa antaa toisten ajatella, uskoa tai olla mitä sattuvat olemaan, ovat korkealla tällä listalla. Uskomuksiaan tyrkyttävät, suvaitsemattomat ja toisia vaihtoehtoja hyväksymättömät henkilöt tai kultit ottavat suoraan sanottuna päähään.
Muutama muu asia, joka ei ole ärsyttäviä ihmistyyppejä, joista en pidä: ananas, materialismi, mustikka, kylmässä ilmassa hengästyminen, jatkuva epäonnistuminen jossain mitä haluan saavuttaa, nuket, kylmyys ja talvi, turhaan suuttuminen, pettymyksen tuottaminen, kaupunkien kirkkaat valot, humalaiset ihmiset (pakko myöntää, että he suorastaan pelottavat minua välillä), nokia tune -soittoääni ja sressi, tai lähinnä ne asiat, jotka stressiä aiheuttavat. Hyvä huomata, että näitä oli vaikeampi keksiä, ja että ne ovat vähemmän konkreettisia kuin mieleiseni asiat!

Teen
Luen paljon ja leivon yhtenä harrastuksistani. Olen niin sanotusti elokuvafriikki, ja niiden katseluun hujahtaa huomaamatta iso osa ajastani. Tanssin nykyään lähinnä itsekseni, kun taas aiemmin kävin tunneillakin, ja käyn vähintään kerran viikossa ratsastamassa vuokrahevosellani. En kestä, jos ei ole mitään mielekästä tekemistä. Siksi aloitan helposti ja liian usein tylsyyden hetkilläni projekteja, joita en sitten saakaan valmiiksi jos muuta parempaa tekemistä ilmaantuu.

Olen
Olen naimisissa, 19-vuotias, kohta ylioppilas, usein onnellinen ja halukas oppimaan uutta. 
Menin naimisiin chileläisen miehen kanssa (samanikäinen kuin itsekin, mutta ei nyt enää pojaksikaan viitsi sanoa!) kun olimme 18. Tutustuimme vaihto-oppilasvuoteni aikana, ja siitä se sitten lähti. Vuoden kaukosuhteen jälkeen päätimme, että emme enää ikinä halua joutua kokemaan vastaavaa, joten päätimme kaiken järjen ja vanhempien vastaisesti mennä naimisiin. Nyt asumme täällä Helsingissä, mutta muutamme opiskelemaan Rovaniemelle elokuussa. Muissa edellämainituista asioista ei varmaan ole mitään kyseenalaista.

Unelmoin
...paljon. Ja pidän niistä kiinni! Jos ei unelmoi, eivät unelmat ikinä voi toteutua. Samaa ajattelen tavoitteiden asettamisesta. 

Vielä kuva itsestäni lempipuuhassani omien kuvien puutteen vuoksi, kun en ole kotona vaan Lapissa miehen pääsykokeiden takia (:
Poikkeuksellisesti hänen ottamansa kuva tällä kertaa.

Ensimmäinen kuva

Sain aikaisena ylioppilaslahjana sellaisen järjestelmäkameran, jollaista olin vuosia toivonut. Pienenä kuvittelin olevani valokuvaaja Natural Geographicille tai jollekin muulle isolle lehdelle, matkustelevani kameran kanssa upeisiin paikkoihin ja erilaisten ihmisten luokse, mutta karu todellisuus sai minut rakastamaan valokuvausta enemmän harrastuksena kuin tulevana ammattina. 

En ole muuta kuin innokas harrastelija, mutta halusin aloittaa kuvieni julkaisemisen jossain valikoidummin kuin facebookissa. Pikemmittä puheitta, tässä uuden blogini ensimmäinen valokuva!

1

Varmasti kirjoitan muustakin kuin vain valokumaamisista, ja toivottavasti saan kuvattua paljon siitä, mistä kirjoitan. Suurimpia intohimojani ovat hevoset, luonto, hetkessä eläminen ja rakkaus. Carpe Diem - ei kovin omaperäinen, mutta elämääni kuvaava motto. Yritän aina elää hetkessä ja pitää silmät ja sydämen auki kauneudelle (siitä tietysti blogini nimikin). Olen avoin, iloinen ja pohdiskeleva, ja yritän kuvillani saada muut ajattelemaan, pysähtymään ja hymyilemään, tosin en välttämättä kaikkea samassa paketissa. Tai no, niin pitkälle kun voin sanoa kuvistani toistaiseksi, kun en kuitenkaan ole kovin kokenut.

Seuraavassa tekstissä yritän esitellä itseäni hieman kokonaisvaltaisemmin.

Ja nyt parhaat otokseni samalta kuvausreissulta keväisestä Nuuksion kansallispuistosta kuin yllä oleva kuva:

(Ymmärtääkseni kuvat saa isommiksi klikkaamalla, kohta näen!)

2

3

4

5

6

7

8

9