Kuvailisin itse itseäni lyhyesti seuraavilla adjektiiveilla: spontaani, elämänjanoinen, avoin, syvällinen ja ujo. Tuota viimeistä ei missään nimessä voi jättää pois, koska muuten minusta saa aivan liian yltiöpositiivisen ainajaksavan kuvan. Olin ennen todella todella ujo, nykyään olen päässyt pahimmasta yli suureksi osaksi vaihto-oppilasvuoden ansiosta lukion ensimmäisen jälkeen. Asuin ja kävin koulua vuoden Chilessä, siitä lisää myöhemmin.
Vielä muita minuun sopivia adjektiiveja, joita olen myös muiden suusta kuullut: luotettava (omasta mielestäni myös liian luottavainen), äkkipikainen, energinen, intohimoinen, tanssahteleva, reilu, epävarma.
Pidän
Rakastan hevosia ja arvostan luontoa yli kaiken. Pidän ihmisistä, jotka uskaltavat olla omia itsejään - poikkeuksena ne, jotka sattuvat omalta itseltään olemaan esimerkiksi itsekkäitä - ja tekevät sitä, mitä rakastavat. En voisi kuvitellakaan työskenteleväni kaupan kassalla tai minkäänlaisessa konttorissa koko ikääni vain saadakseni palkkaa. Työn pitäisi olla sellaista jota tekisi, vaikkei siitä maksettaisi.
Pidän eläimistä, seuraava suunnitelma omaan kämppään muutettua olisikin hankkia koiranpentu.
Pidän teestä, makeasta, kävelemisestä aurinkoisilla kaduilla, ohikulkijoiden katselemisesta, tanssimisesta, yöttömistä öistä, kesästä yleensäkin, murretuista- sekä pastelliväreistä, kieliopista, hiljentymisestä ajattelemaan ja kuuntelemaan, auttamisesta, hymyilemisestä tuntemattomille, suomalaisesta joulusta, Lapista, kahvin tuoksusta, sateen äänestä katolla, vedestä, matkustamisesta ja erityisesti maisemien katselemisesta, lakritsijäätelöstä, värillisistä turkinpippureista, tuulen äänestä lehdissä, aaltojen äänestä ja tunnusta keholla, tulen äänestä ja tanssista, sytytetyn tulitikun tuoksusta, lämmöstä, kuumista lähteistä, vuorista, vauhdista, jännityksestä, unista, tarinoiden kuuntelemisesta ja kertomisesta, vanhojen ihmisten kanssa keskustelemisesta, päiväunista, yöstä, rutiineiden rikkomisesta ja koko yön keskusteluista mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Tuo tuli nyt täysin ajatusvirtana, ehkä siitä saa jonkinlaisen kuvan.
En pidä
Itsekkäät ja itseään täynnä olevat ihmiset ovat listani ehdoton ykkönen. Oma tapani katsoa maailmaa ei vain anna ymmärtää tai hyväksyä sitä, että joku toinen voi tehdä tai jättää tekemättä asioita niin epäeettisistä syistä kuin raha, materia tai oma etu. Kyllähän aina joskus saa olla vähän itsekäs, mutta kyllä sen huomaa, kun jollain on mennyt liiallisuuksiin. Myös ihmiset, jotka eivät osaa antaa toisten ajatella, uskoa tai olla mitä sattuvat olemaan, ovat korkealla tällä listalla. Uskomuksiaan tyrkyttävät, suvaitsemattomat ja toisia vaihtoehtoja hyväksymättömät henkilöt tai kultit ottavat suoraan sanottuna päähään.
Muutama muu asia, joka ei ole ärsyttäviä ihmistyyppejä, joista en pidä: ananas, materialismi, mustikka, kylmässä ilmassa hengästyminen, jatkuva epäonnistuminen jossain mitä haluan saavuttaa, nuket, kylmyys ja talvi, turhaan suuttuminen, pettymyksen tuottaminen, kaupunkien kirkkaat valot, humalaiset ihmiset (pakko myöntää, että he suorastaan pelottavat minua välillä), nokia tune -soittoääni ja sressi, tai lähinnä ne asiat, jotka stressiä aiheuttavat. Hyvä huomata, että näitä oli vaikeampi keksiä, ja että ne ovat vähemmän konkreettisia kuin mieleiseni asiat!
Teen
Luen paljon ja leivon yhtenä harrastuksistani. Olen niin sanotusti elokuvafriikki, ja niiden katseluun hujahtaa huomaamatta iso osa ajastani. Tanssin nykyään lähinnä itsekseni, kun taas aiemmin kävin tunneillakin, ja käyn vähintään kerran viikossa ratsastamassa vuokrahevosellani. En kestä, jos ei ole mitään mielekästä tekemistä. Siksi aloitan helposti ja liian usein tylsyyden hetkilläni projekteja, joita en sitten saakaan valmiiksi jos muuta parempaa tekemistä ilmaantuu.
Olen
Olen naimisissa, 19-vuotias, kohta ylioppilas, usein onnellinen ja halukas oppimaan uutta.
Menin naimisiin chileläisen miehen kanssa (samanikäinen kuin itsekin, mutta ei nyt enää pojaksikaan viitsi sanoa!) kun olimme 18. Tutustuimme vaihto-oppilasvuoteni aikana, ja siitä se sitten lähti. Vuoden kaukosuhteen jälkeen päätimme, että emme enää ikinä halua joutua kokemaan vastaavaa, joten päätimme kaiken järjen ja vanhempien vastaisesti mennä naimisiin. Nyt asumme täällä Helsingissä, mutta muutamme opiskelemaan Rovaniemelle elokuussa. Muissa edellämainituista asioista ei varmaan ole mitään kyseenalaista.
Unelmoin
...paljon. Ja pidän niistä kiinni! Jos ei unelmoi, eivät unelmat ikinä voi toteutua. Samaa ajattelen tavoitteiden asettamisesta.
Vielä kuva itsestäni lempipuuhassani omien kuvien puutteen vuoksi, kun en ole kotona vaan Lapissa miehen pääsykokeiden takia (:
Poikkeuksellisesti hänen ottamansa kuva tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti