Onkiminen ihan vain onkimisen vuoksi onkin viime aikoina alkanut tuntua minusta suorastaan julmalta. Mikä oikeus kenelläkään on huvitella, tai vielä vähemmän rentoutua, aiheuttaen kärsimystä tai kuolemaa vaikka sitten vain kaloille (madoista puhumattakaan, mutta myönnän kalojen saavan suurimman osan sympatiastani). Myönnän myös itse pienempänä onkineeni ihan vain huvin vuoksi, mutta silloin kysymys oli muiden esimerkistä, minulle normaalista, hyväksytystä asiasta. Oli vain luonnollista, että kalastetaan koska se on hauskaa. Ja sen lisäksi halusin todistaa muille, että olen ihan yhtä peloton kuin pojatkin, ja laitan itse madon koukkuun, eikä ole yhtään ällöä koskea kalaan, mutta se taitaa mennä ohi aiheesta (:
Mieleeni tulee montakin asiaa, joita ihmiset tekevät vain kulttuurin, tavan tai kyseenalaistamattomuuden (usein jokaisen niistä) vuoksi. Hevosihmisenä yksi ensimmäisistä ajattelemistani aiheista on raipan väärinkäyttö: lapsena ratsastustunneilla opettaja käski lyödä hevosta raipalla, jos se ei kulkenut tarpeeksi nopeasti. Nykyään en ikipäivänä löisi hevosta tai mitään eläintä vain koska se ei tee niin kuin haluan, mutta tuolloin se oli itsestäänselvyys. Kun opettaja niin kerta sanoo ja kaikki muutkin tekevät sitä.
Yleinen hyväksyntä alentaa asioiden muuttumisen ja kyseenalaistamisen kynnystä mitä tahansa aihetta käsiteltäesä, ainakin itse uskon niin. Hevosmaailman ulkopuolelta esimerkiksi väkivalta voi tarttua ympäristössä vaikka lapsiin, jotka ovat aina nähneet vanhempiensa tappelevan - heille se on luonnollinen asia, vaikka väkivalta ei saisi olla itsestäänselvyys kenellekään. Varmasti jokainen keksii vaikka mitä muita tapauksia vääryyksistä, joita on tehty, koska niin vain on ollut tapana. Orjakauppa, gladiaattoriottelut, naisen alistaminen... lista on loputon.
Kyseenalaistaminen tekee hyvää, vaikka kyse olisi vain pienistä arkisista asioista - ei aina tarvitse ajatella nälänhätiä ja sotia. Eikä sitä saisi pelätä, sillä jos jokin asia on oikein ja hyvää, sen kyseenalaistaessa sitä huomaa, kuinka hyvää ja oikein se onkaan. Se vaatii myös rohkeutta, sillä löytäessään jotain, mitä ei ollut aiemmin halunnut myöntää tai nähdä, vaatii rohkeutta tehdä muutos. Taisi olla Platon tai Aristoteles, joka elämänkatsomustiedon tunneilla opitun mukaan sanoi joskus, että tietääkseen jotain oikeasti, täytyy aloittaa kyseenalaistamalla kaikki, myös ne asiat, joita sitä luulee jo tietävänsä.
Mitä kävisi, jos joka ilta kyseenalaistaisit yhden itsestäänselvän tavan, ihmissuhteen tai mielipiteen elämästäsi? Jos pelkää sitä, mitä saattaa löytää, ei varmasti kannata edes aloittaa ennen kuin on valmis avaamaan silmänsä.
P.S. Kävimme myös mustikassa toissapäivänä, siitä kuvat alempana. Ja huomenna lähdemme sienestämään tätini kanssa, olo on kuin metsäläisellä konsanaan!
1
2
3
4
5
6
7
8
Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirjoitus!
VastaaPoistaRaipan oikea käyttö ei kuitenkaan ole mitään hevosen lyömistä, vaan usein paljon järkevämpi tapa toimia kuin paukuttaa pohkeilla tuloksetta. Lyömisestähän siinä ei ole kyse, hipaisu tai pelkästään raipan pitäminen kädessä yleensä riittää.
Isojen eläinten kanssa toimiessa on jossain tapauksissa pakko muistuttaa niitä rajoista, joiden niitä ei tule ylittää (ihmisen oma tila esimerkiksi). Toisaalta hevoslaumaa sivusta seuratessa näkee, miten pollet muistuttaa toisiaan erinäisistä rajoista potkimalla, joskus suoraan päähän ja hemmetin kovaa. Siihen verrattuna sopiva näpäytys esimerkiksi ohjilla ryntäille, jos hevonen on kävelemässä ylitse, ei ole juuri mitään.
En missään nimessä kannata väkivaltaa, ketään tai mitään kohtaan, mutta asiat eivät kuitenkaan ole aina ihan niin yksioikoisia.
Nimenomaan, raippa ei ole väkivaltaa varten, mutta niin seitsemänvuotiaille lapsille ratsastuskoulussa kuitenkin opetettiin. Jos hevonen ei mennyt tarpeeksi kovaa, niin sitä piti paukuttaa sillä raipalla, ja se oli kaikkien mielestä ihan okei. Raippahan on hyvä apuväline kouluttaessakin, mutta pointtini oli, että sillä lyöminen oli ainakin tuolla ja käsittääkseni monilla muillakin ratsastustalleilla yleinen käytäntö, koska niin vain on tapana.
PoistaOlen siis aivan samaa mieltä kommenttisi kanssa!
Tuo omakin kopukka lienee elämänsä aikana saanut raipasta, sen verran vihaiset on sen fiilikset moisen kapistuksen nähdessään :/
Poista